No niin, sellainen pyöreä kuukausi siinä muutossa meni sitten kaikkinensa ja kaikki meni ihan suunnitellusti. Tottakai nopeamminkin tällaisen muuton olisi saanut tehtyä, mutta tarkoitus siis olikin ottaa muutto ihan rauhallisesti kun ei kiirettä ollut.

Sain suurimpien ja painavimpien kamojen kantoon taas sieltä Lieksan FB ryhmästä todella asialliset, hyvät ja edulliset  tyypit. Olisi pitänyt antaa niiden kantaa vielä enemmän rojuja, mutta tyydyin sit kuitenkin itse kantamaan "loppuja kamoja" joita riitti tälläkin kerralla enemmän mitä odotin ja kyllä sitä rappujumppaa tuli harrastettua sen verran paljon että kunto kohosi eikä tarvinnut edes ajatella mitään TV-jumppia ja pitkiä kävelylenkkejä. 

Parhaimmillaan vein vanhasta kämpästä 6 satsia/pvä eli siis ekaks 2 kerrosta alas ja sit 3 kerrosta ylös - portaita. Olin kai jälleen onnekas, tai sitten se johtui siitä että laitoin joka ainoan kerran sekä polvi- että selkätuen päälle kun kannoin, nostin tai siirsin kamoja, mutta selvisin tästäkin muutosta ilman selän tai jalan rikkoutumista!

Jaahas! Ei se nyt sitten mennyt aivan kuten elokuvissa. Pahin skenario toteutui sittenkin ja kämppä meni myyntiin ennenkuin Granin perintöasunto saatiin myytyä....

Eipä siinä mitään, pelin henki on ollut selvä koko ajan ja omistaja on tähän asti pitänyt tätä varattuna mulle, mutta tottakai, kun en pysty sanomaan minkäänlaista päivää siitä koska pystyn tämän ostamaan niin ymmärrän toki että jos hän on löytänyt ostajan niin myy. Niin tekisin minäkin, ja varmaan kaikki muutkin.

Kun mulla kuitenkin on ollut - ja on edelleen - hyvät välit omistajaan niin hän auttoi parhaansa mukaan ja kertoi että tuossa B-rapussa on hänen kaverillaan samanlainen kämppä vapaana ja kalustettuna! Se on ylimmässä kerroksessa, eli tulee rapputreeniä taas kerros enemmän. Kämppä ei ole aivan niin hyvässä kunnossa kuin tämä. Periaatteessa muutoin sama, mutta siellä ei oo tehty kylppäriremonttia ja siellä on vielä amme. Ei se kylppäri siltikään siis mikään pommi ole, ihan OK. Plussana siinä kämpässä on lasitettu partsi!

Tein jo paperit omistajan kanssa ja sain jo avaimetkin ja luvan viedä pikkuhiljaa sinne tavaroita, vaikka virallisesti muutan sinne vasta 1.1.2026. Omistaja vaikuttaa aivan yhtä mukavalta ja lupsakkaalta kuin nykyinenkin. En usko että ongelmia on tulossa. Lisäksi jo tossa vähän juteltiin samaan malliin kuin tässäkin, että kunhan Granin kämppä saadaan myytyä niin ostan tuon pois.

Sen verran kyllä alkaa nyppiä tää "joka vuosi" muuttaminen että tein vuokrasopparin kahdeksi vuodeksi alustavasti, eli 2027 loppuun. Tosin kun sanoin hänelle että haluaisin mielelläni pitkäaikaisen sopparin niin se naureskeli että tehdään aluksi vaikka 20 vuotta 😀

Näin se vaan tulee tänään jo tasan vuosi täyteen siitä kun Espoo jäi lopullisesti taakse ja musta tuli lieksalainen.

Nyt on vuodenkierto täällä nähty kokonaisuudessaan - ja käytännössä vähän pidempäänkin - koska kyllähän musta tuli lieksalainen jo silloin aivan ensi visiitin ekoilla päivillä kuten silloin jo tuumailin.

Eipä ole vuodessa mieliala muuttunut piiruakaan, ei edes yhtenä päivänä! Lieksa tuntui kodilta päivästä yksi ja tuntuu siltä edelleen. Olen aivan yhtä innoissani seudun luonnosta kuin tänne tullessa, vaikka myönnettäköön, että en ole kuin vasta raapaissut vähän sen pintaa vuoden aikana. Jostain syystä, useimmiten löydän itseni Ruunaan Neitikosken upealta paikalta, viereiseltä Reposuolta, tai ihan vaan tuota huikeaa Lieksanjoen vartta tallustamasta 😁. Joten josko niihin jossain vaiheessa kyllästyy niin miljoona uutta paikkaa löytyy ihan yhtä läheltä.

Tämä kämppäkin tuntuu aivan yhtä kivalta kuin vuosi sitten ja juuri eilen sain sovittua vuokraisännän kanssa, että saan jatkaa tätä vuokrasopimusta entisellään, vaikka puhetta oli että ostaisin tämän vuoden jälkeen pois. Ja se on edelleen mulla tavoitteena, kunhan vain saan jostain rahat...Voisin todeta, että jokin "johdatus" tms mut tänne Lieksaan toi, kun tosiaan ihan kaikki tuntuu osuneen kohdalleen.

Kesä oli melkoinen kokemus. Ensin sitä ei meinannut tulla Kesäkuussa ensinkään ja sitten Heinäkuun alussa paukkasi päälle ennätykselliset 3 viikkoa 30 astetta putkeen. Parisen päivää sitten puolestaan alkoi syyskesä, tai syksyiset kelit täällä ihan oikeasti. Aamuisin ei ole kuin alle 10 astetta eikä päivisinkään kuin 15 tienoilla.

Ihan kaikki ei sentään ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Ongelmat sen sijaan jatkuu Granin myynnin kanssa. Kun me lopulta vihdoin ja viimein oltiin löydetty ostajat joille kämppä kelpas ja myyntihintakin sellainen joka kelpasi kaikille meille, niin eikös ylimääräinen kuntokartoitus paljastanut siellä aika mittavan kosteusvaurion ja nyt ollaan takaisin lähtöruudussa kahden ja puolen vuoden jälkeen!
Siinä alkoi itse asiassa olla jo pikkuisen perheriidan makua siitä Granin myyntihinnasta, kun kaikilla oli luonnollisesti omat intressit asiassa....
Tuo kosteusvaurio tarkoittaa myös sitä, että mistään isosta perinnöstä on enää turhaa haaveilla - ehkä paremminkin siitä että selviää perinnöstä kuivin jaloin! Se tarkoittaa myös sitä, että täytyy alkaa miettimään omia taloudellisia asioita ihan uudella tavalla. Olin kyllä laskenut tän aikaisen eläköitymisen melko suuresti perinnön varaan....nyt kun siitä ei oo pelkoa ja ansiosidonnainenkin päättyy virallisesti Tammikuussa niin ei voi oikeen muuta kuin toivoa sormet ristissä että se laki joka mahdollisti tällaisessa tapauksessa ansiosidonnaisen jatkon eläkkeeseen saakka on vielä voimassa.

Näin se aika kuluu ja elämä etenee täällä Lieksassakin. Ensimmäinen talvi uudessa kotiseudussa on jo ohitse ja ollaan aivan kevään korvilla.

Helpolla pääsin talvesta vaikka moni pelotteli, että täällä on "-50 astetta pakkasta ja lunta 5 metriä" 😁. Itse asiassa en tiedä vielä Lieksan oikeasta talvesta mitään, sillä täällä oli kaikkien aikojen leudoin ja vähälumisin talvi. Eli sain sellaisen pehmeän laskeutumisen. Kai se totuus lienee jossain tämän talven ja tuon -50 asteen välillä...

Ei ollut kauhean monena päivänä tai pitkään yli -20 asteen pakkasia eikä lunta ollut varmaan keskimäärin kuin 20 senttiä tai jotain.....hetkittäin toki enemmän. 

Kävin lopulta Maaliskuussa ekaa kertaa Stadissa hakemassa Granissa olevia loppuja kamoja, vaikka piti käydä siis jo paljon aiemmin. Totesin vaan itselleni, että en taida jaksaa kun tuli viime vuonna sahattua tätä väliä niin monta kertaa, enkä oikeestaan kaipaa kauheasti sieltä edes mitään. Ja niinhän se sitten olikin. Aika monta Fiestallista kirjoja ym ajoin suoraan Nihtisillan kierrätykseen enkä niitä ole edelleenkään kaivannut. Toki yhden Fiestallisen verran sain rojua vielä mukaan tännekin ja pikkasen jäi vielä Graniinkin "mietintämyssyyn".

Nyt kevät tulee keikkuen täälläkin. Tuossa oli jo pari oikeinkin lämpöistä ja keväistä päivää, mutta nyt on ollut taas jonkin aikaa pohjoisen puoleista tuulta ja aika lailla koleaa.

Ensi kuussa tulee jo vuosi ensikosketuksesta Lieksaan ja vaikka muutinkin tänne lopullisesti vasta Elokuussa ja virallisesti kirjoille vuodenvaihteessa, niin kyllä musta tuli lieksalainen jo vuosi sitten ja siksi sanonkin, että mulla tulee ens kuussa eka vuosi täyteen täällä Lieksassa.

Olen nähnyt nyt koko vuoden kierron täällä Lieksassa ja allekirjoitan edelleen sen saman minkä totesin silloin vuosi sitten täällä heti kahden päivän tutustumisen jälkeen: Tännehän voisi vaikka muuttaa kokonaan! Pätkääkään en kadu valintaani enkä päivääkään muuttaisi edelleenkään.

Ainoa asia mikä harmittaa on se, että tuo upea Kaarisilta puretaan ihan kohta. Itse asiassa valmistavat työt aloitetaan jo ensi viikolla ja jos aikataulu pitää paikkansa niin silta suljetaan kululta Toukokuun aikana ja puretaan Syyskuuhun mennessä? 

Uuden sillan pitäisi valmistua 2026 loppuun mennessä, mutta eihän nuo aikataulut tai budjetit pidä koskaan missään isoissa projekteissa. Niissä havainnekuvissa uudesta sillasta tulee ihan normaali silta jossa olisi kaksi pientä levikettä "joelle katsomiselle". No, ehdinpähän ihailla Kaarisiltaa edes vuoden verran ja kuvia siitä on.....riittävästi 😁  

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Vuosikolmannes tuli jo täyteen täällä Lieksassa, vaikka tuntuu sille, että vastahan minä tänne muutin. Olen edelleen täällä kotona yhtä innoissani kuin silloin ensimmäisellä käynnillä keväällä päivästä yksi! 

Uskomattoman upea paikka tämä on, vaikka en itse asiassa ole kartoittanut kuin vasta vähän noita virallisia retkeilyalueita lähistöllä. Sen sijaan tuo Lieksan joki tuossa vieressä vie minua lähes joka päivä ja ihmettelen sen upeutta. Ja etenkin upeaa 100v vanhaa kaarisiltaa joka mitä ilmeisimmin on pystyssä enää ensi kevääseen! Siihen on väännetty uutta siltaa kuulemma viimeiset 10 vuotta ja nyt viimeisin päätös on, että vanhaa kaarisiltaa ei säilytetä edes kevyen liikenteen väylänä - jollaisena se on ollut viimeisen vuoden. Sääli, sääli ja sääli. Näköjään koko Suomessa on sama meininki, vanhalle ei anneta arvoa. Tuo betoninen kaarisilta on ainoa laatuaan Suomessa eikä kuulemma maailmalla ole muuallakaan montaa. Siihen olisi takuuvarmasti saanut helpolla kunnostusrahaa EU:lta, mutta sitä ei ole kuulemma haettukaan. Joku on jyrännyt päätökset.

Talvi tuli ensimmäisen kerran Marras-Joulukuun vaihteessa hetkeksi, sitten meni taas plussan puolelle. Sitten oli parin päivän -25 asteen kelit ja nyt tuli sitten noin 20 cm lunta enkä usko että se enää sulaa. Ihmettelinkin juuri tänään - kun on taas nollakeli - että lumi maassa ei ole edes nuoskaa! Vaikka talven alku on ollut Lieksan mittapuun mukaan lauha niin tosiaan, en muista nähneeni niitä loska-paska-kelejä täällä ollenkaan.

Tarkoitus oli tässä loppusyksystä jossain vaiheessa tehdä se Stadin reissu ja hakea samalla Granista jotain omia kamoja, mutta totuus on se, että en jaksa - eikä oikeestaan kauheesti kiinnostakaan lähteä täältä minnekään. Toki jossain vaiheessa se reissu on tehtävä.

Ihan vailla "kosketusta" perheeseen en oo ollut kun Ninni tuli tänne käymään heti Lokakuussa ! Se sanoi ainakin ymmärtävänsä, miksi mä oon niin innoissani paikasta. Harmiksi mun polvi oli taas tosi paskassa kunnossa juuri silloin kun Ninni oli täällä. En päässyt retkeilemään sen kanssa niin paljon kuin olisin halunnut ja oli tarkoitus. Käytiin tuolla lähipaikoilla ja mä konkkasin ehkä kilsan aina sen kanssa ja palasin autolle odottamaan kun se reippaili lisää. Kävihän se niinkin!